Tammikuussa 2011 E:n ollessa puolivuotias, halusin karistaa viimeiset 8 raskauskiloa. Lopetin leivän, pastan ja riisin syömisen sekä jätin sokerin kokonaan pois. Kuukaudessa kilot oli karistettu ja olo oli mitä mahtavin! :O Alkuun menin sieltä, missä aita on matalin ja tein ruokia karppausinfon ohjeiden mukaan - pizzaa, gratiinia, pihvejä, mutakakkua, möttösiä.. Pikkuhiljaa aloin kokeilla omia ruokia ja laajentaa ruoka-ainelistaa.
Kun tapasin O:n heinäkuussa, oli painoni pudonnut pari kiloa liian alas. Hiilaria lisäämällä ne tulivat kyllä nopsaan takaisin.. Kesällä omassa ruokavaliossa pysyminen oli helppoa, mutta syksyn tullen päätin testailla, josko hiilareita nostamalla lihakseni palautuisivat paremmin lenkkeilyn jäljiltä.. Palautuivat kyllä, mutta myös karmea olo päänsärkyinen, turvotuksineen sekä erinäisine vaivoineen palasi. Niinpä jatkoin hyväksi toteamallani vähähiilarisella linjalla.
Vielä plussauksen jälkeenkin pystyin syömään samalla lailla hetken aikaa, mutta pahimman pahoinvoinnin aikana noudatin saamiani neuvoja ja kokeilin, miten hiilarit pitäisivät pahoinvointia kurissa. Päivinä, joina söin leipää, ei oksettanut läheskään niin paljon. Ainoa miinus tässä on että hiilarien syöminen tekee kierteen, jolloin "hiilarinälkä" kasvaa. Turvotus ja päänsärky tulivat takaisin, samoin masentunut mielentila sekä VÄSYMYS!
Nyt rv 13+2 toivoisin voivani palata aikaan ilman leipää ja kuitumuroja.. Oloni on karmea. Ainoa ongelma tässä on, että normaalisti syömäni ruoka ei uppoa. Olen pähkäillyt pääni puhki ja pyytänyt low carb-sivustolla vinkkejä, mutta en keksi ruokia, jotka "uppoisivat".. Pähkäilyt ja kokeilut saavat jatkua, sillä turvonnut ja voipunut olotilani on aiheuttanut niin voimakkaan alakulon, että en haluaisi edes mennä neuvolaan ensi viikolla sillä edessä on inhoamani tuomiohetki - vaa'alla käynti.
Neuvolatätini kannusti jatkamaan vähähiilarisella linjallani, sillä se hillitsee painonnousua raskausaikana sekä pitää mieliteot pienenä ja olon hyvänä. Viimeksi nestettä kertyi oikein urakalla ja synnyttämään lähtiessä vaaka näytti 25 kiloa enemmän kuin raskauden ensimmäisessä neuvolassa.. 15 kiloa jäi heti synnärille ja imetys teki sen että pystyin syömään mitä tahansa ja kuinka paljon tahansa, mutta paino tippui hitaaseen tahtiin. Mielelläni söisinkin kaikkea ja herkuttelisin, mutta fyysinen olo vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin. Väsymys ja kärttyisyys - ei kiitos.
Ruokavalioni ei siis ole normaalitilassa pelkkää kananmunaa ja pekonia! Syön kasviksia (puoli kiloa päivässä ei ole mitään - syön varmasti reippaasti enemmän), hedelmiä, marjoja, maitotuotteita, lihaa, kanaa.. Leivon myös usein tai teen jälkiruokia - ero aikaan ennen hiilaritietoisuuttani on siinä, että teen ruuat mahdollisimman alusta asti itse :)
Raskaana ollessa ruuanlaitto on saanut välillä oksennuksen lentämään, joten monena päivänä olen valinnut helpon tien ja valmistanut jotain pikaruokaa. Olen tehnyt kasvisgratiinia, salaatteja ja porsaan uunifilettä kasvispedillä. Alla viime viikon lempipikaruokani: höyryttetyä parsakaalia ja babyporkkanoita, salaattia, kurkkua sekä maustamattomia broilerin fileesuikaleita, joiden sekaan pannulle olen heittänyt Arlan 'Apetina Snack vihreät oliivit ja valkosipuli'-pakkauksen (150g). Nopeaa, hyvää, maistuu E:llekin :) Ehkä tällä viikolla kuitenkin yritän panostaa ruuanlaittoon vähän enemmän.
Tänään ajattelin vielä sortua pikavaihtoehtoon, sillä loppupäivä on kiireinen. Tulista ruokaa rakastava puolitoistavuotiaani antaa mulle laajat vaihtoehdot ruuanlaittamisessa, sillä ei ole ruokaa, jota E ei söisi! Tänään siis Tex Mex-kanaa tai sipulipihvejä. E:lle lisukkeeksi tummaa makaronia ja kasviksia; itselleni pelkästään jälkimmäisiä. Nyt sohvalle katsomaan "Vauvan tarina" ja halimaan <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti