äidin ja tyttären maanantai

Aamulenkillä oli ihana ilma ja käväistiin pulkkailun jälkeen kaupassa kävellen. Tultiin kotiin vasta 12 maissa ja tein lihapullia ennen kuin E painui Toivon kanssa päiväunille. Päiväunien aikana tein pikana tomaatti-herkkusieni-piirakan ja ehdinpä siitä pari palaa syödäkin sekä lueskella erinäisiä blogeja, ennen kuin pikkuneiti heräsi iloisena Toivo kainalossa. Ihanan rauhallinen aamu ja aamupäivä varmaan enteili pian käynnistyvää katastrofia..

Nimittäin ex-mieheni soitti erittäin epätasapainoisen oloisena ja kertoi hakevansa puolet huonekaluista pois sekä vaativansa rahaa. Huonekalut ja rahat on jaettu jo yli vuosi sitten, joten en ollut puhelusta innoissani. Aikani kuuntelin uhkailua, haukkumista, kiristystä jne. kunnes langan toisessa päässä loppui keksitytkin argumentit kesken ja monologi kuivui kasaan. Soitteli vielä myöhemmin muutamaan otteeseen ja laittoi erittäin vihamielisen tekstiviestin, mutta illasta sain jo olla rauhassa.

Kuuden jälkeen suunnattiin E:n kanssa pääkirjastoon. Metsoon olikin tehty oikein kiva lastennurkkaus, jossa oli teltta pehmoleluineen, taaperokärryjä sekä muita leluja. Mahtava idea! Ehkä ainut, mikä meidän kohdalta hommassa pikkusen kusi, oli se, että E ei halunnut leikkipaikalla pysyä vaan keksi että Metson ympäri juokseminen on paljon hauskempaa.. Niinpä kirjastoreissusta tuli urheilusuoritus, lainaamiset menivät vähän miten sattui ja metelitasokin saattoi nousta melkoiseksi riemunkiljahduksista (niin, siis tyttären riemunkiljahduksista, ei äidin). Kun viimein päästiin kirjastosta ulos, niin bussin takavalot vilkkuivat silmiemme edessä. Kannoin E:n sylissä Keskustorille saakka, jossa onneksi pääsimme melko pian bussiin. Kotimatkalla luettiin kirjoja ja E heitteli kenkiään.. Jouduinpa vielä kantamaan väsyneen pikkutinttaran kotiinkin bussipysäkiltä (reilun 1 km päästä), joten supistusten määrä yltyi melkoiseksi kun vielä illalla lähdin lenkittämään Totoa!! No.. hyvällä omallatunnolla voin syödä pari palaa lisää lounaspiirakkaa :P

Kirjastossa tilanteen ollessa mikä oli, suuntasin äitiyskirjallisuushyllylle ja lappasin kainalooni muutaman teoksen, niihin sen kummemmin tutustumatta:

Malla Rautaparta: Kantamisen kausi - ennestään tuttu ja hyvä!
Hilkka-Liisa Vuori: Synnytyslaulu - aivan mahtava teos; olen myös käynyt Hilkka-Liisan synnytyslaulukurssin
Joshua Piven: Tiukkojen tilanteiden käsikirja, lapset - hauska nimi
Elina Tanskanen: Jetlagissa; yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen - houkutteleva kansi
Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus - teoksen nimi herätti kiinnostukseni
Brett R. Kuhn: Taapero, omistajan opas - hmm.. en tiedä miksi otin tämän sillä se näyttikin jo huonolta

E:lle mukaan tarttui kirja eläimistä, toinen kylpemisestä ja sitten kaikille lapsille yhteiseksi iltalukemiseksi kirja uusperheestä. E kantoi mun syliin kolme kirjaa lasten puolelta ja ensimmäisenä tuli juuri tämä uusperhe-kirja. Kaikella on tarkoitus ;) Siinä on oikein mukavalla tavalla käsitelty hankaliakin aiheita ja luulenpa, että juuri tällainen teos me tarvitaan tueksi lasten kanssa keskusteluun. Teoksen nimi on "Niilon uusi perhe".

Havahduin tänään kotisynnytyksen mahdottomuuteen meidän perhetilanteessamme. Miten lastenhoito onnistuisi, jos lastenhoitaja ei voisi tulla kotiimme ja jos lapsia pitäisi sitten alkaa tavaroineen päivineen roudata hoitopaikkaan oli kellonaika mikä tahansa sillä hetkellä kun pikkuinen päättää saapua maailmaan? Itse en usko, että kykenisin keskittymään synnytykseen ja heittäytymään regressioon, jos kolme vilkasta lasta mekastaisi kotona (vaikka olisivatkin esim. toisessa kerroksessa). Lasten isovanhemmille ei voi kertoa kotisynnytyssuunnitelmista, sillä siitä syntyisi sota. Toisaalta haluaisin tehdä kaikkeni kotisynnytyshaaveen toteuttamiseksi, sillä tämä on viimeinen raskauteni ja olen kokoajan kuvitellut synnyttäväni kotona, mutta toisaalta en halua stressaantua järjestelyjen hankaluudesta/mahdottomuudesta, jos koko tilanne näyttää melko mutkikkaalta jo alun alkaen.. Pattitilanne.

Nyt taidan mennä huuto.netiin pähkäilemään, pysynkö Ergossa vai vaihdanko Manducaan. Kyse siis kahdesta aivan superloistavasta kantorepusta, joiden välillä pähkäilen jo ties kuinka monetta kertaa. Onneksi aikaakin vielä on ja kaapissa myös Mini Monkey-kantopussi sekä kaksi kantoliinaa, trikoinen ja kudottu. Ikävä kantamista, vaikka juuri sen lopetin kun maha alkoi kasvaa! <3