Aamulenkillä oli ihana ilma ja käväistiin pulkkailun jälkeen kaupassa kävellen. Tultiin kotiin vasta 12 maissa ja tein lihapullia ennen kuin E painui Toivon kanssa päiväunille. Päiväunien aikana tein pikana tomaatti-herkkusieni-piirakan ja ehdinpä siitä pari palaa syödäkin sekä lueskella erinäisiä blogeja, ennen kuin pikkuneiti heräsi iloisena Toivo kainalossa. Ihanan rauhallinen aamu ja aamupäivä varmaan enteili pian käynnistyvää katastrofia..
Nimittäin ex-mieheni soitti erittäin epätasapainoisen oloisena ja kertoi hakevansa puolet huonekaluista pois sekä vaativansa rahaa. Huonekalut ja rahat on jaettu jo yli vuosi sitten, joten en ollut puhelusta innoissani. Aikani kuuntelin uhkailua, haukkumista, kiristystä jne. kunnes langan toisessa päässä loppui keksitytkin argumentit kesken ja monologi kuivui kasaan. Soitteli vielä myöhemmin muutamaan otteeseen ja laittoi erittäin vihamielisen tekstiviestin, mutta illasta sain jo olla rauhassa.
Kuuden jälkeen suunnattiin E:n kanssa pääkirjastoon. Metsoon olikin tehty oikein kiva lastennurkkaus, jossa oli teltta pehmoleluineen, taaperokärryjä sekä muita leluja. Mahtava idea! Ehkä ainut, mikä meidän kohdalta hommassa pikkusen kusi, oli se, että E ei halunnut leikkipaikalla pysyä vaan keksi että Metson ympäri juokseminen on paljon hauskempaa.. Niinpä kirjastoreissusta tuli urheilusuoritus, lainaamiset menivät vähän miten sattui ja metelitasokin saattoi nousta melkoiseksi riemunkiljahduksista (niin, siis tyttären riemunkiljahduksista, ei äidin). Kun viimein päästiin kirjastosta ulos, niin bussin takavalot vilkkuivat silmiemme edessä. Kannoin E:n sylissä Keskustorille saakka, jossa onneksi pääsimme melko pian bussiin. Kotimatkalla luettiin kirjoja ja E heitteli kenkiään.. Jouduinpa vielä kantamaan väsyneen pikkutinttaran kotiinkin bussipysäkiltä (reilun 1 km päästä), joten supistusten määrä yltyi melkoiseksi kun vielä illalla lähdin lenkittämään Totoa!! No.. hyvällä omallatunnolla voin syödä pari palaa lisää lounaspiirakkaa :P
Kirjastossa tilanteen ollessa mikä oli, suuntasin äitiyskirjallisuushyllylle ja lappasin kainalooni muutaman teoksen, niihin sen kummemmin tutustumatta:
Malla Rautaparta: Kantamisen kausi - ennestään tuttu ja hyvä!
Hilkka-Liisa Vuori: Synnytyslaulu - aivan mahtava teos; olen myös käynyt Hilkka-Liisan synnytyslaulukurssin
Joshua Piven: Tiukkojen tilanteiden käsikirja, lapset - hauska nimi
Elina Tanskanen: Jetlagissa; yhdellä kädellä kirjoitettu opas vauvavuoteen - houkutteleva kansi
Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus - teoksen nimi herätti kiinnostukseni
Brett R. Kuhn: Taapero, omistajan opas - hmm.. en tiedä miksi otin tämän sillä se näyttikin jo huonolta
E:lle mukaan tarttui kirja eläimistä, toinen kylpemisestä ja sitten kaikille lapsille yhteiseksi iltalukemiseksi kirja uusperheestä. E kantoi mun syliin kolme kirjaa lasten puolelta ja ensimmäisenä tuli juuri tämä uusperhe-kirja. Kaikella on tarkoitus ;) Siinä on oikein mukavalla tavalla käsitelty hankaliakin aiheita ja luulenpa, että juuri tällainen teos me tarvitaan tueksi lasten kanssa keskusteluun. Teoksen nimi on "Niilon uusi perhe".
Havahduin tänään kotisynnytyksen mahdottomuuteen meidän perhetilanteessamme. Miten lastenhoito onnistuisi, jos lastenhoitaja ei voisi tulla kotiimme ja jos lapsia pitäisi sitten alkaa tavaroineen päivineen roudata hoitopaikkaan oli kellonaika mikä tahansa sillä hetkellä kun pikkuinen päättää saapua maailmaan? Itse en usko, että kykenisin keskittymään synnytykseen ja heittäytymään regressioon, jos kolme vilkasta lasta mekastaisi kotona (vaikka olisivatkin esim. toisessa kerroksessa). Lasten isovanhemmille ei voi kertoa kotisynnytyssuunnitelmista, sillä siitä syntyisi sota. Toisaalta haluaisin tehdä kaikkeni kotisynnytyshaaveen toteuttamiseksi, sillä tämä on viimeinen raskauteni ja olen kokoajan kuvitellut synnyttäväni kotona, mutta toisaalta en halua stressaantua järjestelyjen hankaluudesta/mahdottomuudesta, jos koko tilanne näyttää melko mutkikkaalta jo alun alkaen.. Pattitilanne.
Nyt taidan mennä huuto.netiin pähkäilemään, pysynkö Ergossa vai vaihdanko Manducaan. Kyse siis kahdesta aivan superloistavasta kantorepusta, joiden välillä pähkäilen jo ties kuinka monetta kertaa. Onneksi aikaakin vielä on ja kaapissa myös Mini Monkey-kantopussi sekä kaksi kantoliinaa, trikoinen ja kudottu. Ikävä kantamista, vaikka juuri sen lopetin kun maha alkoi kasvaa! <3
maanantai 27. helmikuuta 2012
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
sitä sun tätä
Synttäreillä käyty! :) Mahtavat tarjoilut, paljon ihania lapsia ja E viihtyi tosi hyvin.
Nyt tutustun tällaiseen nettisivustoon, jonka löysin äsken: http://www.parenting.com/?lnk=logo . Oon kova surffailemaan, mutta erityisesti lapsiin liittyvät sivustot ja mm. Pinterestin lapsiaiheiset postaukset on mun heikkous! Tottakai se on aivan luonnollista kun jaloissa pyörii monta ihanaa tenavaa <3 Olispa aikaa kokeilla kaikkia askartelu-, aktiviteetti- ja ruokaohjeita, mitä netistä löytää..
O oli tänään saanut ansaitusti rentoutua, kun olivat lasten kanssa isovanhemmilla kylässä. Suunniteltiin vähän alkavaa viikkoa; tiistaitreffejä (meillä on semmoinen traditio, mutta nyt on tullut muutaman viikon tauko kun ei ole ollut lastenhoitajaa), Hoplop-reissua, rentoa kotoilu-viikonloppua (joka kyllä sisältää budjetointia..). Perjantaina on eka neuvola, johon O ehtii töiltään mukaan. Tosi kiva mennä yhdessä, vaikka ei siellä mitään kummempaa tapahdukaan. Kotidopplerilla ja ultrassa O on kuullut sydänäänet, vauvan liikkeet ovat tuntuneet mahankin läpi jo monta viikkoa ja ruudulta on katseltu neidin uiskentelua jo kaksi kertaa. Vielä kerta ainakin edessä sitten loppuraskaudesta, sillä meitä odottaa painoarvio. Omasta mielestäni se on täysin turhaa, koska punkeisin kyllä alakautta vaikka kuusikiloisen vauvan :P E painoi syntyessään 4065 g, eikä se ollut mun mielestä todellakaan paha nakki. Helposti mahtuisi isompikin vauva tulemaan!
Aina nämä kirjoitukset kääntyy vauva-aiheeseen.. No, kai se on ihan ymmärrettävää.
Huomiselle ei ole mitään ohjelmaa sovittuna. Ehkä sitten vaan ulkoilua Toton ja E:n kanssa, kaupassakäyntiä, kokkailua, siivoilua.. Ajattelin tehdä J:n 4-vuotissynttäreille huhtikuussa Angry Birds-kakun. Sitä pitäisikin alkaa jo harjoitella, mutta on melko kohtalokasta harjoitella kakkua, jos harjoituskappaleelle ei ole muita syöjiä kuin mä ja E.. En voi muille lapsille vielä paljastaa kakkuideaa, koska sitten hyvä yllätys menisi pilalle. Onkos ketään halukasta kakunmaistajaa linjoilla? Meille vois tulla kaffelle :)
Nyt uppoan vielä hetkeksi surffailemaan..
Nyt tutustun tällaiseen nettisivustoon, jonka löysin äsken: http://www.parenting.com/?lnk=logo . Oon kova surffailemaan, mutta erityisesti lapsiin liittyvät sivustot ja mm. Pinterestin lapsiaiheiset postaukset on mun heikkous! Tottakai se on aivan luonnollista kun jaloissa pyörii monta ihanaa tenavaa <3 Olispa aikaa kokeilla kaikkia askartelu-, aktiviteetti- ja ruokaohjeita, mitä netistä löytää..
O oli tänään saanut ansaitusti rentoutua, kun olivat lasten kanssa isovanhemmilla kylässä. Suunniteltiin vähän alkavaa viikkoa; tiistaitreffejä (meillä on semmoinen traditio, mutta nyt on tullut muutaman viikon tauko kun ei ole ollut lastenhoitajaa), Hoplop-reissua, rentoa kotoilu-viikonloppua (joka kyllä sisältää budjetointia..). Perjantaina on eka neuvola, johon O ehtii töiltään mukaan. Tosi kiva mennä yhdessä, vaikka ei siellä mitään kummempaa tapahdukaan. Kotidopplerilla ja ultrassa O on kuullut sydänäänet, vauvan liikkeet ovat tuntuneet mahankin läpi jo monta viikkoa ja ruudulta on katseltu neidin uiskentelua jo kaksi kertaa. Vielä kerta ainakin edessä sitten loppuraskaudesta, sillä meitä odottaa painoarvio. Omasta mielestäni se on täysin turhaa, koska punkeisin kyllä alakautta vaikka kuusikiloisen vauvan :P E painoi syntyessään 4065 g, eikä se ollut mun mielestä todellakaan paha nakki. Helposti mahtuisi isompikin vauva tulemaan!
Aina nämä kirjoitukset kääntyy vauva-aiheeseen.. No, kai se on ihan ymmärrettävää.
Huomiselle ei ole mitään ohjelmaa sovittuna. Ehkä sitten vaan ulkoilua Toton ja E:n kanssa, kaupassakäyntiä, kokkailua, siivoilua.. Ajattelin tehdä J:n 4-vuotissynttäreille huhtikuussa Angry Birds-kakun. Sitä pitäisikin alkaa jo harjoitella, mutta on melko kohtalokasta harjoitella kakkua, jos harjoituskappaleelle ei ole muita syöjiä kuin mä ja E.. En voi muille lapsille vielä paljastaa kakkuideaa, koska sitten hyvä yllätys menisi pilalle. Onkos ketään halukasta kakunmaistajaa linjoilla? Meille vois tulla kaffelle :)
Nyt uppoan vielä hetkeksi surffailemaan..
pikaisesti kuulumisia..
Viimeisestä päivityksestä on aikaa, sillä suljin blogin hetkeksi kun pelästyin erään henkilön löytävän tiensä tänne. Nyt kun raskaudesta on kerrottu jo niille, keltä sitä suoranaisesti salailtiin, niin uskallan avata blogini uudelleen :)
Viikkoja nyt 20+5. Raskaus muuttui muutama viikko sitten onneksi. Odotukseksi, innostukseksi ja kaikeksi muuksi ihanaksi. Meidän molempien pelko ja kauhu väistyi :) Asiat on tarkoitettu menemään näin ja tällä pienellä ihmisellä mahassani on tarkoitus tulla juuri meidän elämään ja juuri ensi kesänä. Kipeitä supistuksia on päivittäin.. mikä avuksi, kun ei voi heittäytyä sohvalle makoilemaan ja lepäämään?
Viiden ihmisen arkeen totutellessa en ole kyllä koneella ehtinyt ihan niin paljoa istuakaan, sillä päivät menevät hujauksessa silloin kun olemme kaikki samassa paikassa. Yhdessäolo koko poppoolla on kuitenkin ehdottomasti parasta mitä tiedän, joten yritän nauttia siitä jokaisella solullani.
Eilen käytiin lasten kanssa Vapriikissa. Ääretön määrä juoksuaskelia, totaalinen villiintyminen Angry birds-pelin (ei minkään tietokonepelin, vaan ihan sellaisen kunnollisen) parissa sekä kolmet kiinni lupsahtelevat silmät takapenkillä kun suuntasimme Ideaparkiin ostamaan mustaa makkaraa päivälliseksi :)
Käytiin keskiviikkona O:n kanssa rakenneultrassa. Ultraa edeltävänä yönä en saanut unta, sillä kaikki jännitti: onko pienellä kaikki hyvin ja onko istukka siirtynyt. Masussa kaikki oli hyvin, mutta 323 gramman painoinen ikiliikkujamme oli juuri tuona aamuna päättänyt nukkua, vaikka ei moista puuhaa harrasta ikinä :D Istukka oli siirtynyt kohdunsuulta ylöspäin takaseinään - HUH! Sitä jännitin aivan kamalasti, sillä haaveissa on kotona synnyttäminen ja ajatuskin sektioon joutumisesta etisen istukan vuoksi sai karvani nousemaan pystyyn. Pikkuisella kaikki oli niinkuin pitääkin ja äidin sekä isin harteilta tipahti miljoonan kilon paino pois. Kysyttiin sitten pienen sukupuoltakin, kun muut asiat oli selvitetty. Ultraaja otti oikein kunniatehtäväksi selvittää tiedon meille, vaikka pikkuinen nukkui jalat ristissä ja vielä nyrkkikin jalkovälin edessä :D Aikansa venkslattuaan ultraaja jo sanoi, että kaippa meidän on vaan luovutettava, mutta juuri silloin saikin hyvän näkyvyyden ja totesi, että tytöltä näyttää! Tyttöä olimme molemmat veikanneetkin :) Nyt olenkin jo pikkusen hullaantunut pienen prinsessan vaatepuolesta, vaikka vannoin että tällä kertaa en hanki mitään lisää..
Masu pompsahti rv 18 jälkeen kunnolla esiin ja onkin jo aika muhkea, vaikka kuvista se ei välity samalla tavalla kuin livenä.
Tuoreimmat kuvat ovat vielä kamerassa, mutta tuosta on tultu kyllä eteenpäin ja nyt masun tilalla on jo melkoinen pallo! Masu on omasta mielestäni yllättävän alhaalla.. Jatkossa joudun kyllä esiintymään raskausajan kuvissa naamanikin kanssa, sillä lupauduin ystäväni äitiyspalveluita tarjoavan yrityksen mamma-/masumalliksi. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua.. Onhan se mukava muisto itselle VIIMEISESTÄ raskausajasta. Eiköhän 6-henkinen uusperhe piisaa meille, niin pärjätään juuri ja juuri 7-paikkaisella autolla eikä tarvitse minibussiin vaihtaa.
Päivittelen kuulumisia varmaankin vielä illalla, sillä nyt pitää pistää hösseliksi, kun suuntaamme pian kummityttöni isoveljen 3-vuotissynttäreille! Luulenpa, että masuvauva vaatimalla vaatii mua syömään jotain herkkuja siellä.. (siis se sama vauva, joka tänä aamuna vaati suklaata).
Ps. Olen muuten kertonut E:lle, että masun sisällä on vauva. E suuttuu aina kun kurkistaa paitojen ja toppien alle ja sieltä löytyy vaan äitin napa, eikä mitään vauvaa ollenkaan :D Huijari-äiti!
Viikkoja nyt 20+5. Raskaus muuttui muutama viikko sitten onneksi. Odotukseksi, innostukseksi ja kaikeksi muuksi ihanaksi. Meidän molempien pelko ja kauhu väistyi :) Asiat on tarkoitettu menemään näin ja tällä pienellä ihmisellä mahassani on tarkoitus tulla juuri meidän elämään ja juuri ensi kesänä. Kipeitä supistuksia on päivittäin.. mikä avuksi, kun ei voi heittäytyä sohvalle makoilemaan ja lepäämään?
Viiden ihmisen arkeen totutellessa en ole kyllä koneella ehtinyt ihan niin paljoa istuakaan, sillä päivät menevät hujauksessa silloin kun olemme kaikki samassa paikassa. Yhdessäolo koko poppoolla on kuitenkin ehdottomasti parasta mitä tiedän, joten yritän nauttia siitä jokaisella solullani.
Eilen käytiin lasten kanssa Vapriikissa. Ääretön määrä juoksuaskelia, totaalinen villiintyminen Angry birds-pelin (ei minkään tietokonepelin, vaan ihan sellaisen kunnollisen) parissa sekä kolmet kiinni lupsahtelevat silmät takapenkillä kun suuntasimme Ideaparkiin ostamaan mustaa makkaraa päivälliseksi :)
Käytiin keskiviikkona O:n kanssa rakenneultrassa. Ultraa edeltävänä yönä en saanut unta, sillä kaikki jännitti: onko pienellä kaikki hyvin ja onko istukka siirtynyt. Masussa kaikki oli hyvin, mutta 323 gramman painoinen ikiliikkujamme oli juuri tuona aamuna päättänyt nukkua, vaikka ei moista puuhaa harrasta ikinä :D Istukka oli siirtynyt kohdunsuulta ylöspäin takaseinään - HUH! Sitä jännitin aivan kamalasti, sillä haaveissa on kotona synnyttäminen ja ajatuskin sektioon joutumisesta etisen istukan vuoksi sai karvani nousemaan pystyyn. Pikkuisella kaikki oli niinkuin pitääkin ja äidin sekä isin harteilta tipahti miljoonan kilon paino pois. Kysyttiin sitten pienen sukupuoltakin, kun muut asiat oli selvitetty. Ultraaja otti oikein kunniatehtäväksi selvittää tiedon meille, vaikka pikkuinen nukkui jalat ristissä ja vielä nyrkkikin jalkovälin edessä :D Aikansa venkslattuaan ultraaja jo sanoi, että kaippa meidän on vaan luovutettava, mutta juuri silloin saikin hyvän näkyvyyden ja totesi, että tytöltä näyttää! Tyttöä olimme molemmat veikanneetkin :) Nyt olenkin jo pikkusen hullaantunut pienen prinsessan vaatepuolesta, vaikka vannoin että tällä kertaa en hanki mitään lisää..
Masu pompsahti rv 18 jälkeen kunnolla esiin ja onkin jo aika muhkea, vaikka kuvista se ei välity samalla tavalla kuin livenä.
^ Rv 18+6
^ Rv 19+0
Tuoreimmat kuvat ovat vielä kamerassa, mutta tuosta on tultu kyllä eteenpäin ja nyt masun tilalla on jo melkoinen pallo! Masu on omasta mielestäni yllättävän alhaalla.. Jatkossa joudun kyllä esiintymään raskausajan kuvissa naamanikin kanssa, sillä lupauduin ystäväni äitiyspalveluita tarjoavan yrityksen mamma-/masumalliksi. Kaikkeen sitä tuleekin suostuttua.. Onhan se mukava muisto itselle VIIMEISESTÄ raskausajasta. Eiköhän 6-henkinen uusperhe piisaa meille, niin pärjätään juuri ja juuri 7-paikkaisella autolla eikä tarvitse minibussiin vaihtaa.
Päivittelen kuulumisia varmaankin vielä illalla, sillä nyt pitää pistää hösseliksi, kun suuntaamme pian kummityttöni isoveljen 3-vuotissynttäreille! Luulenpa, että masuvauva vaatimalla vaatii mua syömään jotain herkkuja siellä.. (siis se sama vauva, joka tänä aamuna vaati suklaata).
Ps. Olen muuten kertonut E:lle, että masun sisällä on vauva. E suuttuu aina kun kurkistaa paitojen ja toppien alle ja sieltä löytyy vaan äitin napa, eikä mitään vauvaa ollenkaan :D Huijari-äiti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)